Maria Erika

Äitini kertoi eläessään paljon äidinäidistään Maria Erikasta joka oli vieraillut monta kertaa Jämsässä tyttärensä Ida Lydian perheessä.
Hän oli kutsunut äitiäni aina Airaksi vaikka hän olikin Airi.
Maria Erika oli ihaillut äitini, joka oli hänen lapselapsensa, mustaa kiharaa tukkaa.
Hiusten harjaaminen ja letittäminen oli ollut hyvin mieluista puuhaa Maria Erikalle.
Äitini kertoi että Maria Erika tuli aina jonkun hevosmiehen kyydissä Petäjävedeltä Jämsään.
Vuosi lienee ollut tuossa 1910 - 1920 paikkeilla.

Äitini Airi Aallotar pääsi ripille 15 vuotiaana
Helatorstaina 1923.
Rippikuvassa pitkä letti niskassa.

Syksyllä 1923 äitini lähti Jämsästä Kähertäjäinkouluun Helsinkiin ja siellä pitkä tukka leikattiin.
86 vuoden takainen 45 cm pitkä letti on vielä minulla säästössä täällä Tanskassa.

Äitini kertoi, että August (Permiaho) eno tuli aina Jämsään käräjille Petäjävedeltä. (En muista miksi hän kävi aina käräjillä Jämsässä, ajoiko hän ihmisten asioita?).
Kuvassa August eno on vasemmalla oleva isokokoinen mies, äidinisä Aleksander Heponen, äidin pikkusisko Lilli, äidinäiti Ida Heponen sekä äidin sisar Taimi. Äitini ei halunnut tulla kuvaan vaan juoksi talon taakse piiloon.

Heti kun äitini oli päässyt ripille lähetettiin hänet August enon kyydissä Petäjävedelle katsomaan Maria Erikaa. Viemiset, suureksi osaksi ruokaa, pakattiin rattaille.
Maria Erika oli silloin jo Petäjäveden kunnalliskodissa. Hän oli tullut vierailusta hyvin iloiseksi sekä kiitolliseksi tuomisista.
Äidilleni hän antoi suuren silkkisen kirkkohuivinsa, luisen ritaneulansa ja kuparisen maasepän takoman kahvipannunsa.
Hän oli sanonut: "Annan nämä sinulle Aira, kun en niitä enää itse tarvitse enkä jaksa nousta kahviakaan keittämään".
Muistan kerran lapsena kun avasimme pahvirasian jonne äiti oli silkkipaperin sisään pakannut kalliin aarteensa, Maria Erikan huivin. Silkki oli syönyt itsensä ja rasiassa oli vain kasa nenäliinan kokoisia silkkilappuja.
Rintaneulakin on hukkunut jonnekkin, minne lie.

Kahvipannukin on tiellä tietämättömillä. Enoni Viljo Heponen halusi sitä Jussilansuvun museoon Petäjävedelle, lähetin sen  vuonna 1994 sukuneuvoston jäsenelle, mutta eihän sinne Petäjävedelle tietääkseni ole tullut mitään museota.
Senjälkeen en ole kuullut kahvipannun kohtalosta mitään.
Missä lienee Maria Erikan -pannu on nyt?

Minulla on sellainen tunne että tämä valokuva on otettu vuonna 1923 juuri samana keväänä kun äitini oli päässyt ripille ja lähti Petäjävedelle Maria Erikkaa katsomaan August enonsa mukana. 

Vanha kuva vuodelta 1923 on otettu Helsingissä. Kuvassa äitini edessä oikealla ja Hulda serkku vieressään vasemmalla. Tytöt kävivät Kähertäjäin koulua Helsingissä. Äitini on kuvassa lyhyttukkainen, siis letti oli leikattu ripillepääsyn jälkeen.
Valmistuttuaan tytöt lähtivät töihin Viipuriin. Kuuntelin lapsena mielenkiinnolla heidän kertomuksiaan kauniista Viipurista, Valamosta, Sortavalasta ja Lahdenpohjasta sekä Laatokassa uimisista.

Usein katselimme äitini kanssa näitä vanhoja alushousuja.
Äitini kertoi että ne olivat Marja Erikan itsensä ompelemat.
Ihmettelin kokoa, kun ovat niin pienet. Äitini  kertoi että Maria Erika oli hyvin pieni ja hoikka nainen.

Pitsit punteissa olivat myöskin omatekoiset - kotonavirkatut.