-1940 - Minun ensimmäinen "4-pyöräinen" -
Min første "4-hjulet"

KASTETODISTUS

Vanhojen papereiden joukosta sattui löytymään juhlallinen kultatekstinen "Kastetodistus" seuraavalla tekstillä:

Minä allekirjoittanut, Jumalan ja Hänen seurakuntansa palvelija, olen tänään kasteen kautta Kristuksen seurakunnan ja Suomen evakelis-luterilaisen kirkon yhteyteen ottanut xx.xx.1939 syntyneen lapsen, jonka vanhemmat ovat Maunu Osvald Saarinen ja hänen vaimonsa Airi Aallotar, omaa sukua Heponen ja on tässä tilaisuudessa lapselle vanhempien toivomuksesta annettu nimi Ritva Anneli.

Lapsen kummit ovat Lauri Keskinen ja hänen vaimonsa Elvi.

Toimituksen aikana lasta piti sylissää lapsen äiti.

Tämä todistus annetaan lapsen vanhemmille muistoksi ja velvoittavaksi kehoitukseksi, että he tämän lapsensa mahdollisuuksien mukaan sielun ja ruumiin puolesta niin hoitaisivat ja kasvattaisivat, että hänestä tulisi kristillisen seurakunnan että maallisen yhteiskunnan kelvollinen ja arvoinen jäsen.

Tässä heidän pyrkimyksessä tahdomme me, tämän kasteen todistajat ja toimittajat, kaikilla hyvillä toivomuksilla, esirukouksilla ja avulla heitä tukea.

Toukokuun 7 p:nä 1939
A. Valanne
Kirkkoherra


DÅBSATTEST

Blandt gamle dokumenter fandt jeg min gulnede dåbsattest.
Næsten 70 år senere kan jeg læse hvordan jeg den 7. maj 1939 blev medlem i den Finske Evankelisk Lutheransk kirke, fik navnet Ritva Anneli, medens min mor holdt mig.
Gudforældrerne var Lauri Keskinen og hans hustru, faster Elvi.
__________________________________________________________

Isäni ja äitini olivat valinneet minulle nimen Ritva. Kirkkoherran mielestä nimi oli liian lyhyt ja nyt aloitettiin paikalla olevan joukon kanssa miettimään lisänimeä.
Pieni Raija serkku joka oli silloin noin 4-5 vuotias ehdotti Annelia. Ja niin minut sitten kastettiin Ritva Anneliksi. Olen aina ollut hyvin kiitollinen hänelle ehdotuksesta ja erittäin tyytyväinen nimeeni.


Far og mor havde valgt navnet Ritva. Efter sognepræstens mening var navnet Ritva alt for kort og almindeligt.
Min lille kusine Raija som dengang var 4-5 år gammel, foreslog Anneli.
Jeg blev døbt Ritva Anneli og har altid været meget takmemlig over for hendes forslag samt tilfreds med de to fornavne jeg fik dengang.

Kellastunut "Kastetodistus" vuodelta 1939 - Gulnet "Dåbsattest" fra 1939

KUMMINLAHJA

Kumminlahjaksi sain kuusi hopealusikkaa. Tarkoituksena oli saada hopeaa aina syntymäpäivälahjaksi, niin että aikuiseksi tultuani olisi ollut täysi tusina kutakin.

DÅBSGAVE

Som dåbsgave fik jeg 6 sølvskeer med muslingemønster til at starte med. Målet var nemlig at samle sølvbestik, således at når jeg blev voksen ville jeg har haft et fuldt dusin hver af slagsen.


KUMMISETÄ

Näin ei vaan käynyt - kohtalo puuttui asioihin.....
Sota alkoi syksyllä.
Kummisetäni ja isäni joutuivat rintamalle. Kenelläkään ei ollut enää aikaa eikä varaa ajatella hopealusikoita.
Kummisetäni Lauri Keskinen kaatui Itä-Karjalassa 27.10.1941.
Kummitädilläni oli täysi työ kahden pienen tyttären kanssa yksin sodan ja puutteen raastamassa maassa.


GUDFAR

Sådan gik det ikke - krigen begyndte i efteråret 1939.
Gudfar og far blev indkaldt til militærtjeneste.
Ingen havde hverken tid eller råd til at tænke sølvbestik.
Gudfar Lauri Keskinen faldt i Øst-Karelen 27.10.1941.
Nu var godmor alene med to små piger i det krigshærgede land med mangel på alt.

Muistokivi Korpilahden Sankarihautausmaalla. - Gudfars mindesten på Militærkirkegården.

KUMMITÄTI - GUDMOR

Her er jeg med min gudmor - 1988 - Kummitädin kanssa keinussa

RITVA 4 VUOTTA

Olen kuvassa 4-vuotta vanha. Muistan aivan elävästi kun menimme valokuvaajalle. Katselin sotilaita kadulla, toivossa nähdä isän niitten joukossa. Pelkäsin kun kuvaa otettiin ja valokuvaaja meni mustan hupun alle. Selvisin kuvauksesta ja heti kuvien valmistuttua ne lähetettiin isälle rintamalle.

RITVA 4 ÅR

Jeg er 4 år på billedet og husker helt tydeligt, når vi gik til fotografen. På vejen kikkede jeg efter soldater på gaden i håbet om at se min far blandt dem.
Jeg blev bange og ville ikke smile da fotgrafen gik ind under et sort stykke stof.
Det gik alligevel godt!
Da billederne var færdige blev de sendt til min far ved fronten.